perjantai 27. huhtikuuta 2018

Kahdella pyörällä Tasmaniassa

Olen ollut noin puoli vuotta Tasmaniassa ja sen aikana olen ehtinyt pyöräillä siellä sun täällä. Tasmaniassa ei poljeta metsän läpi miten sattuu, vaan tänne on rakennettu pyöräpuistoja maastopyöräilijöitä varten. Paikallinen maastopyöräseura järjestää kesäkuukausina viikoittain XCO-iltakisoja ja välillä endurokisoja.

Launcestonissa Trevallyn on suosittu ulkoliikuntamaasto. Täällä olen pitänyt monta suunnistusharjoitusta. Maasto on lähellä ja olen viihtynyt mäkisillä urilla lukemattomia tunteja. Harmikseni pyöräurien luonnolliset kivet ovat kaivettu ylös. Urat ovat sileät ja nopeat, vähän liiankin nopeat kun renkaat lipsuvat kovalla soralla mutkisssa ja urista kaivetut kivet ovat pinottu vaarallisesti uran viereen. Trevallynista löytyy onneksi pari teknistä alamäkiränniä sekä kivinen ja jyrkkä pelastustie, jolla voi harjoitella lähinnä rohkeutta. Löysin yhden kivisen helmen, joka ei ole tarkoitettu pyöräuraksi. Se on täynnä isoja kivenlohkareita ja luonnollisia pieniä droppeja. Pitää kuitenkin varoa kovakuntoisia turisteja ja lenkkeilijöitä, jotka uskaltavat kiivetä uran askelmia ylöspäin Cataract Gorgesta.

Trevallynin sileä ura ja tällä hetkellä hyödyttömät kivet. 


Muutama kivi on jätetty ja niista on rakennettu droppeja. 

Toinen pyöräpuisto Launcestonissa on Kate Reed, missä ei ole jyrkkiä mäkiä. Rupesin kuitenkin arvostamaan näitäkin uria kun vauhti kasvoi tarpeeksi enduro-kisassa. XCO-iltakisassa ajoimme uria ylöspäin ja kivimuodostelmien ylittäminen on mahtavaa touhua! Tänne rakennetaan myös koko ajan lisää uria.

XCO-iltakisoja on myös pidetty Launcestonin Ravenswoodin lähiössä yksityisellä alueella. Ura on mutkikas, kivinen ja kapea. Ohittaminen on tuskaista ja täällä saa syödä pölyä. Osavaltion XCO mestaruuskisat pidettiin myös yksitysellä radalla Osmastonissa.

Huomasin että aurinkorasva ja pölyinen ura on kiinnostava yhdistelmä.

Launcestonista noin 20 km koilliseen on Hollybanksin pyöräpuisto. Kävin vain kerran, koska pidin sitä liian helppona. Harjoittelurata on kuitenkin ihan kiva. Jos jaksaa polkea soratietä ylämäkeen noin 12 km pääsee Juggernautin huipulle. 

Juggernaut on noin 10 km pitkä kivinen, mutkainen alamäki, joka päättyy Hollybanksiin. Uralla on hyödynnetty luonnon omia esteitä ja kivet on jätetty rauhaan. Tämä on yksi lemppareistani! Täällä olen harjoitellut jarruttamista kunnes sormet ja käsivarret väsyvät. Tämän jälkeen oikea ajotekniikkaharjoittelu alkaa, kun ei jaksa enää jarruttaa.

Juggernaut Trail Head. 

Launcestonista noin 90 km itään on maastopyöräilijän Mekka. Blue Derby on iso alue pienessä kuolleessa kylässä, joka maastopyöräilijät ovat herättäneet takaisin henkiin. Haastavat (mustat) ja vähemmän haastavat (vihreät ja siniset) urat kiertävät Derbyn rinteitä ja täällä käyttää helposti useamman tunnin. Derbyssä on pidetty Enduro World Series kisat, joten vaativuustaso on kohdallaan. Derbyssä on myös pyöräpesu sekä suhkut.

Reitinvalintani on musta timantti.

Derbyssä kaikki on isompaa!

Välillä tuli kolaroitua ja hankittua uusia arpia.

Hobartista löytyy Glenorchyn pyöräpuisto, joka vaikutti vähän ränsistyneeltä ja kärsi paikoin eroosiosta. Täällä alkaa North-South track, jota pitkin pääsee kiipeämään osittain Mount Wellingtonia ylös. Reitti on noin 10 km pitkä. Huipulle voi jatkaa asvalttitietä pitkin noin 7 km. Alamäki takaisin Glenorchiin on mahtava mutta ei mielestäni voita Juggernautia. Matkan varrella on kivoja esteitä kuten puunrungolla ajamista kahden metrin korkeudessa. Hobartin pohjoispuolella löytyy myös sokkelo pyöräuria Meehan Rangesta.


Glenorchy


North-South track

The Springsistä voi jatkaa tietä pitkin Mount Wellingtonin huipulle.


Mount Wellington


Mount Wellingtonin huipulla


Meehan Range

Meehan Range


Maydena Bike Park on äskettäin avattu pyöräpuisto noin 100 km Hobartista länteen. Kympillä pääsee kiipeämään "Turn Urner" -uraa 200 nousumetriä ylöspäin, mistä voi ajaa usempaa reittiä alas. Kävin sateisena päivänä luistelemassa kuraisia ja jyrkkiä uria. Hyppyrit ja isot kukkulat olivat makuuni. Jos haluaa pulittaa enemmän eikä halua ajaa ylös voi autokyydillä mennä huipulle asti, josta on enemmän vaihtoehtoja ajaa alas.

Maydenan urat


Maydenan pyöräpesu on hyödyllinen ja painepesuri käy myös suihkuna. 


Kerran tein sen virheen että lähdin maastopyörällä nousemaan pitkällä pk-lenkillä läheisen Ben Lomond vuoren huipulle. Huipulla on talvisin pieni hiihtokeskus. Sinä päivänä ei näkynyt lunta koska oli yli 30 astetta lämmintä. Aliarvoin "kukkulan" jyrkkyyttä ja energiatarpeeni. 2163 nousumetrin, 114 kilometrin ja melkein seitsemän tunnin jälkeen selvisin nääntyneenä takaisin kotiin.

Ben Lomond on Tasmanian toiseksi korkein vuori, jonka huppu on 1572 metrissä. Huipulle järjestetään hapottava maastopyöräkilpailu "LMBC King and Queen of the Mountain". Rata on 23 kilometriä pitkä ja nousee yli 1000 metriä. Rata kulkee metsäuria ja polkuja pitkin kunnes se luikertelee soratietä huipulle. Selvisin maaliin toisena ajalla 1:44:31.

Ben Lomondille noustaan Jacobs Ladderin serpentiiniä pitkin.

King and Queen of the Mountain (Kuva: Ride Tassie) 

Sain ystävällisiltä naapurilta lainaksi maantiepyörän. Kiitos siitä! Maantiepyöräillessä on haastavaa löytää  tasaista tietä kevyttä lenkkiä varten. Pitkällä ja hitaalla lenkillä nousussumma nousee helposti yli 500 metriä vaikka suuntaa "tasaiselle alueelle". Teitä reunustavat lemuavat pussieläinten raadot. Tiet ovat kuitenkin hyvässä ja sileässä kunnossa kun routa ei ole ongelmana. En ole nähnyt monta päällystettyä tietä jossa on vanhaa haaleaa tai hajennutta asvalttia, täynnä hiekkkaa ja soraa.

Lauma pyöräilijöitä näkee usein, myös valtatiellä. Autoilijat ovat useimmiten kärsivällisiä ja noudattavat sääntöä missä ohitetaan pyöräilijää 1,5 metrin päästä. Välillä jotakuta kuitenkin ärsyttää ja minulle on soitettu torvea, huudettu ikkunasta tai ohitettu pelottavan läheltä.



On ollut lämmin ja kuiva kesä. Olen jopa kaivannut kuraisia liukkaita polkuja ja kiviä. Kun joskus harvoin on satanut olen ottanut sateesta hyödyn irti, jotta muistaisin miten ajetaan vesikelissä ja kurassa. Kosteampi keli on väistämättä vastassa kun seikkailustani on jäljellä viikko ja Suomen kesä on nurkan  takana.

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti