tiistai 6. maaliskuuta 2018

Federation Peak: Australian vaativin bushwalk


Federation Peak on kuvailtu Australian vaativimpana ja vaarallisimpana bushwalkina. Aina välillä joku lipsuu kiivetessään huipulle (1224 m) ja putoaa kuolemaansa. Tämä kuulosti kivalta haasteelta. Minua neuvottiin lähtemään jonkun kokeneen kanssa, joka osaa käyttää köysiä. Tutkailtuani asiaa totesin, että luotan enemmän kuntoon ja rohkeuteen. Kokosimme kahden hengen iskuryhmän, jonka ominaisuudet riittäisivät huipun valloittamiseen: minä ja Shaun.

Tämä reissu vaati vähän enemmän suunnittelua kuin aikaisemmat patikkaretket. Vuori sijaitsee Tasmanian kylmimmässä ja kosteimmassa osassa. Katsottuamme säätiedotuksen päätimme lykätä lähtöä päivällä. Keskiviikkona huipulla tuuli näköjään 105 km/h ja satoi lunta. Launcestonissa riehui myös myrsky. Huipulle ei ole asiaa jos sää on huono, koska liukkaat pystysuorat kalliot ja tuulenpuuskat voivat tempaista kiipeilijöitä alas vuorelta. Sitä paitsi, jos on kahlannut useamman päivän sonnan läpi ja jos huipulle asti pääsee, niin silloin haluaa myös nähdä maisemia.

Federation Peakille pystyy kävelemään useammasta suunnasta. Päätimme edetä lyhintä ja nopeinta reittä pitkin Farmhouse Creekiltä, noin 20 km. Pakkasimme niin kevyesti kuin mahdollista. Rinkkani painoi enimmillään 14 kg. Kuivatimme kaiken ruuan vähentääksemme painoa ja jotta voisimme syödä pilaantumatonta lihaa. Luotimme siihen että vettä löytyy maastosta, joten en koskaan kantaisi enemmän kuin 1,5 litraa vettä. Otin kuvan reitistä ja tallensin sen puhelimeeni.

Kun puolet rinkasta on ruokaa tietää että on pitkä rankka reissu tulossa. Kun kaikki ruoka on kuivamuonaa on tosi kyseessä.


Torstaina ajoimme Launcestonista Hobartiin, missä yövyimme jotta saisimme aikaisemman lähdön. Nautin viimeisen lämpimän aterian ja kävin viimeistä kertaa suihkussa muutamaan päivään.


Ensimmäinen päivä, perantai 16 helmikuuta

Farmhous Creek - Paperbark Camp
16 km, 7,5 h, noususumma 411 m




Perjantaina ajoimme sateessa Hobartista reitin alkuun Farmhouse Creekiin. Tie oli mutkitteleva ja mäkinen. Viimeinen pätkä oli kuoppaista soratietä. Noin yhdentoista aikaan aloitimme taipaleen. Kengät kastuivat välittömästi. Seuraavan kerran näkisimme kuivat kengät viiden päivän päästä. Välillä satoi ja lämpötila oli noin 9 astetta. Kasvillisuus oli märkää ja vaatteet kastuivat koko ajan uudestaan. Kuljin koko ajan sadevaatteissa ja litimärät hanskat kädessä. Polku oli täynnä syviä vesilätäkköjä, kuraa, kaatuneita puita, oksia ja puron ylityksiä. Eteneminen oli hidasta. Matkalla poltettiin sytkärillä kaksi juotikasta Shaunin polvitaipeesta. 

Tavoitteemme oli päästä viimeiselle telttpaikalle ennen Moss Ridge, joka on jyrkkä harjanne. Välillä oli hankalaa nähdä minne ura seuraavaksi mutkitteli kosteikkojen korkeassa "heinikossa". Ura oli myös syvällä suossa. Patikoituamme noin 16 km päätimme pysähtyä kun löysimme telttapaikan, joka ei ollut liian äänekkäässä paikassa virtaavan joen vieressä. Pienenä huolena oli että jos sade jatkuu ja joki tulvii, saatamme aamulla löytää teltan vedenpinnan alta. Myöhemmin kartalta katsottuani taisimme olla Paperbark Campin lähellä noin 1,5 km päästä viimeiseltä telttapaikalta.

Huomasin verisessä pohkeessani yhden litistyneen juotikkaan, jonka olin vahingossa tappanut kyykkäämällä. Heitimme myös ulos teltasta muutaman ylimääräisen juotikkaan ja vaisun hyttysen.

Vettä satoi matkalla Farmhouse Creekiin. 

Kengät ovat vielä nätissä kunnossa.

Purot virtasivat hurjina.

Polku, ura tai mikälie...



Löytyi suurin piirtein kuiva paikka teltalle.


Toinen päivä, lauantai 17 helmikuuta

Paperbark Camp - Bechervaise Plateau
5 km, 3,5 h, noususumma 625 m



Aamulla huomasin jalastani kaksi uutta juotikkaan puremaa, mutta juotikkaita ei näkynyt missään. Kun alotimme kävelyn emme pässeet pitkälle ennen kuin piti polttaa yksi juotikas irti Shaunin kädestä.

Kiipesimme tihkusateessa ja tuulessa ylös Moss Ridge. Ura oli aivan mahtava esterata! Jouduimme koko ajan kiipeämään puunrunkojen yli, alittamaan oksia, kiipeämään jyrkkiä liukkaita penkkoja ylös ja alas. Huomasin tekeväni jatkuvasti kyykkyjä ja leuanvetoja rinkka selässä.

Pääsimme Federation Peakin juurelle Berchervaise Plateaun mukavalle telttapaikalle noin 900 metrissä. Telttapaikalla oli laavut ja hyvä niin, koska kaikki muu oli litimärkää kosteikkoa jonne upposi. 

Noin 5 km urakkaan käytimme aikaa 3,5 tuntia yhdellä evästauolla. Perillä kello oli vasta yksi päivällä mutta suurin osa kamoistamme olivat märkiä ja olimme kylmissämme, joten pystytimme teltan ja jäimme odottamaan parempaa keliä.







Kolmas päivä, sunnuntai 18 helmikuuta


Devils Thumb & Lake Gaston
(Arviolta 6.5 km, noususumma 800 m) 4 h 15 min




Seuraavana päivänä sade lakkasi vihdoinkin puolen päivän jälkeen. Aurinko pilkahti pilvipeitteen takana ja hyödynsimme lämmön kamojen kuivattamiseen. 

Maltoimme velä odottaa ennen kuin yritimme kiivetä Federation Peakille, koska epäluotettava säätiedotus oli luvannut auringonpaistetta seuraavalle päivälle. Mökkihöperöisinä 24 tunnin odottelun jälkeen lähdimme seikkailemaan maastoon. Kiersimme Federation Peakin ja tuulisessa säässä kiipesimme viereisen Devils Thumb huipulle. Täältä jatkoimme off-track sademetsän läpi Lake Gaston -järvelle. Kiipesimme puroa/vesiputousta ylös takaisin telttapaikalle.

Kamat kuivuvat puolipilvisessä säässä.

Yön yli takamukseeni oli ilmestynyt uusi juotikkaan purema ja kylläinen syyllinen löytyi telttapatjan alta.









Devils Thumb

Devils Thumbin valloitus menossa...


Devils Thumbin huipulla. Takana on Federation Peak joka odottaa valloittamistaan. 



Lake Gaston

Seuraavaksi jätimme uran ja lähdimme off-track.

Välillä olimme pöpelikon puolella.

Alas järvelle etenimme sademetsän läpi.




Neljäs päivä, maanantai 19 helmikuuta


Bechervaise Plateau - Federation Peak - Bechervaise Plateau, 4 h
Bechervaise Plateau - Paperbark Camp, 3 h



Maantaina keli oli hyvä ja pilvet leijailivat korkealla. Päätimme kiivetä Federation Peakille. Vahingossa lähdimme nousemaan kalliokiipeilyreittiä. Päätimme palata alas kun reitti rupesi noin 10 - 15 metrin jälkeen tuntumaan vähän liian vaativalta perus patikoitsijalle. Reitin kuuluisi olla hyvin helppo kiivetä. Löysin verkkoyhteyden ja kysyimme neuvoa Googlelta. Oikea reitti löytyi kallion toiselta puolelta. Täällä piti myös olla tarkkana että ei hukkaa reittiä.

Tähän hupiin käytimme aikaa noin neljä tuntia vaikka itse kiipeilyssä ei olisi mennyt kuin reilu tunti ilman pummeja. Kiipeily oli helpompaa kuin mitä olin kuvitellut eikä läheskään niin pelottavaa kuin mitä ihmiset ovat kertoneet.









Kuuluisa viimeinen nousu. Alas Lake Geeves järvelle on 600 metriä. Henki lähtee jos lipsuu tai kaatuu tällä reitillä.

Federation Peakin huipulla piti tietenkin taiteilla.



Täytettiin vieraskirja

Panorama Federation Peakin huipulta


Valloitettuamme Australian ainoan oikean vuoren purimme teltan ja käppäilimme alas Moss Ridgea. Tällä kertaa saimme edetä auringonpaisteessa. Ura oli silti märkä, kurainen ja liukas. Emme välttyneet kaatumisilta. Koska kello oli jo puoli viisi kun pääsimme matkaan päätimme yöpyä samassa paikassa kuin ensimmäisenä yönä Paperbark Campin kohdalla. Shaun poltti taas yhden juotikkaan polvitaipeestaan.


Bechervaise Plateu

Moss Ridge 

Lisää esterataa Moss Ridgellä


Viides päivä, tiistai 20 helmikuuta

Paperbark Camp - Farmhouse Creek
16 km, 6 h 20 min, noususumma 460 m

Yhdeksältä aamulla lähdimme viimeiselle osuudelle kohti autoa. Saimme kävellä viimeiset 16 km auringonpaisteessa ja vähän reilu 20 asteessa. Kävimme pikaisesti pesulla kylmässä joessa ennen kuin ajoimme Hobartin kautta Launcestoniin. Taas löytyi verenimijä: puunkki oli tarrautunut kiinni Shauniin. Automatka takaisin Launcesoniin oli pitkä ja rankka. Selvisimme Australian vaativimmasta patikkareitiltä mustelmilla, naarmuilla ja lievillä vammoilla.





Oli kuivempaa kuin tullessa mutta silti kuraista. 

Omat kenkäni ovat valloittaneet viimeisen vuorensa. 

Selvisimme!