sunnuntai 11. helmikuuta 2018

Ratamestarina Tasmaniassa

Sain tehtäväksi järjestää viikon mittainen suunnistuscuppi 13 - 21 tammikuuta. Oli toinen kesä kun EVOC järjestää "Summer Cup" Launcestonissa ja sen ympäristössä. Cupissa on seitsemän osakilpailua yhdeksän päivän aikana: neljä sprinttikisaa, yksi yö, yksi pitkä matka ja yksi keskimatka.

Suunnittelin kaksi rataa jokaiseen osakilpailuun: yhden lyhyen helpohkon radan ja yhden pitkän ja vaikeamman radan. Kävin maastontiedustelussa minulle osittain tuntemattomilla alueilla. Tarkistin että kartat olivat ajantasaiset ja rastipisteet olivat sopivat. Jouduin tekemään jonkin verran muutoksia ratoihin kun alueelle oli ilmestynyt uusia rakennuksia, piikkipuskat olivat levinneet holtittomasti ja etsimääni kivet olivat alle polven korkuisia. Siinä samalla Paul sai päivittää karttoja.

En välttynyt teknisistä ongelmista Condes -ohjelman kanssa kun jopa kolme ratatiedosta vaurioituivat ja jouduin ulkomuistista suunnittelemaan uudet radat. Kaikilla radoilla panostin reitinvalintaan ja pyrin tekemään radat jotka olisivat mielestäni kivoja suunnistaa. Tämä saattoi myös tarkoittaa sitä että jouduin ottamaan raakaa palautetta vastaan kun kaikki eivät välttämättä pidä fyysistä radoista. :)

Olen kiitollinen siitä että kisapäivinä löytyi aina joku, joka oli valmis auttamaan minua viemään rasteja maastoon. Tapahtuman jälkeen riitti myös porukkaa noutamaan rastit. Taustajoukot myös hoitivat mm lupa-asioita, pistelaskennan ja tulokset nettiin.

Ensimmäinen sprinttirata oli lauantai aamuna koulun pihalla ja urheilukentän viereisessä puistossa.

Sprintti, pitkä rata 

Toinen sprintti järjestin sunnuntaiaamuna pyöräpuiston metsämaisemassa. Metsästä on hankalaa löytää jotain mikä erottuisi ympäristöstä, mutta onnistuin silti poimimaan rastipisteitä ja tehdä radoista mielenkiintoiset. Kesken kisan juoksin siirtämään viimeistä rastia oikeaan paikkaan, kun se oli vahingossa laitettu väärän tolpan juureen.

Metsäsprintti, pitkä rata

Tiista-iltana oli sprintti pienessä puistossa kaupungin keskustassa. Pitkälle 2,2 km mittaiselle radalle olin ängennyt 27 rastia kahdelle kartalle. Virheistä ei vältytty sekasortoisilla radoilla kun joku jätti rastin leimaamatta, leimasi väärää rastia tai jätti toisen puolen kartalta juoksematta.

Sprintti, pitkä rata osa 1 

Sprintti, pitkä rata osa 2

Keskiviikkoiltana pistin kisakekuksen pystyyn koulun pihalle. Tämä on lempparini sprinteistä. Koska innostun portaista olin ottanut vapauden ja sijoittanut rasteja rakennuksiin johtavien portaiden yläosaan. Kävin itse juoksemassa radan huvin vuoksi.

Sprintti, pitkä rata osa 1

Sprintti, pitkä rata osa 2 

Perjataina yhdeksältä illalla päästin porukan pimeään metsään. Muutaman rastivälin olin joutunut suunnittelemaan uudestaan yöradoilla, koska ratavalvojan mukaan ne olivat liian vaikeat.

Yösuunnistus, lyhyt rata

Yösuunnistus, pitkä rata

Lähtö- ja maalialueella surisi hyttysiä. Ne eivät ole yhtä aggressiivisia kuin Suomen itikat. Jos ne päättävät pistää, niin pistos sattuu hyvin vähän jos ollenkaan ja eivät kutia jälkeenpäin. Näin on tilanne ainakin minun kohdallani.

Pimeässä possumit rohkenivat tulla lähelle. 

Possumi puussa

Olin erityisen innoissani pitkän matkan kilpailusta. Maasto oli nopekakulkuista avointa laidunmaata ja mäkeäkin löytyi. Mäet hyödynsin varsinkin pitkällä radalla Vihreät alueet olivat läpitunkematonta piikkipuskaa, joka pakotti valitsemaan jonkun toisen reitin kuin sen suoran. Suunnittelemani lyhyt rata oli liian raaka, joten sain tehtäväksi muuttaa se helpommaksi. Tätä rataa juoksi loppujen lopuksi vain yksi henkilö. Tein vielä kolmannen radan joka oli lyhyt ja vaikea, mikä oli hyvä veto koska se oli suosittu.

Pitkä matka, lyhyt vaikea rata

Pitkä matka, pitkä rata 

Olin edellisenä päivänä vienyt rastit maastoon, jotta en tarvitsi nousta aamuyöstä yökisan jälkeen. Perjantaina paahdoin kolme ja puoli tuntia pitkin kenttiä rastilippujen kanssa 30 asteen lämmössä. Viidessä tunnissa maasto oli valmis. En ollut vieläkään saanut tarpeekseni joten lauantaina juoksin itse pohja-ajan pitkällä radalla, jolla kertyi matkaa 11,5 km ja 340 nousumetriä. Aurinko paahtoi ja 26 astetta vaikutti lämpimämmältä kuin edellisenä päivänä. Olin onneksi päättänyt sijoittaa kaksi juomarastia pitkälle radalle jotta vältyttäisiin ruumiilta.

Pitkän radan maasto

Piikkipuskaa 

Lampaita 

Kun on ensimmäisenä maastossa pääsee poimimaan hämähäkinseitit pois. Tässä on austracantha minax hämähäkki.

Keskimatka oli tunnin ajomatkan päässä meren rannalla Weymouthissa. Alue oli sekasorto korttelia, metsää, puistoa, rantapusikkoa ja rantaa. Nämä radat vaativat eniten muutoksia suunnitteluvaiheessa koska ranta-alue oli mielestäni hirveä suunnistaa. Ruoho ylettyi vyötäröön asti ja peitti käyrät alleensa. Puut eivät erottuneet pensaista. Chris auttoi ratasuunnittelun kanssa ja porukka oli tyytyväisiä ratoihin.

Keskimatka, lyhyt rata

Weymouthin ruohikkoiset hiekkadyynit.

Osallistujia oli noin 20 henkilöä per kisa ja keskimatkalla ja pitkällä matkalla 30, kun viikonlopuksi tuli suunnistajia Hobartista. Pitkä rata oli aina suositumpi kuin lyhyt ja maastoradat eivät onneksi pudottaneet osallistujamääriä. Urbaanit sprintit ovat Australiassa niin tavalliset, että ne ovat mielestäni jo melkein tylsät. On hyvä tietää että täälläkin löytyy suunnistajia jotka ovat innokkaita juoksemaan pidempää matkaa maastossa.

Foresteriin mahtuu kisan verran suunnistustarvikkeita 


Lehtijuttuja urakasta:

Examiner 13 tammikuuta 

Examiner 16 tammikuuta 

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti