torstai 25. tammikuuta 2018

Surffausta ja pirun etsintä

Ensimmäinen surffi


Nyt on jännää! Päätin lähteä pienelle seikkailulle ja kokeilla surffausta. Pakkasin pyörän ja muut välttämättömät tarvikkeet autoon ja ajoin reilu kolmessa tunnissa Hobartiin. Aamulla ajoin Clifton Beachillle missä vuokrasin surffilaudan ja märkäpuvun. Ensikertalaisena minulle iskettiin mahdottoman iso surffilauta, jolla on kuulemma helppo aloittaa.

Meressä ei ollut isoja aaltoja mutta pienilläkin voi harjoitella. Kun olin ollut puoli minuuttia vedessä nappasin ensimmäisen aallon, pomppasin pystyyn ja ratsastin rannalle.

Tunnin harjoittelun jälkeen päätin vaihtaa pienempään lautaan, joka vaati tasapainoa jotta pysyisi pystyssä aallon harjalla. Nyt homma muuttui vähän vaikeammaksi mutta lauta tuntui ketterämmältä. Tällä voisin jopa oppia ohjaamaan.

Olin koko päivän rannalla. Märkäpuku tuli tarpeeseen koska vesi oli viileä. Välillä jouduin kuitenkin nousemaan vedestä lämmittelemään. Päivän kuluessa väki väheni ja aallot kasvoivat hieman. Oli kivaa ja haluaisin vielä metsästää isompia aaltoja, jolla voisi ratsastaa pidemmän matkan.





Pirun etsintä Maria Island saarella


Pussiahma (pussipiru) on Tasmanian suosikkieläimeni! Se on kuitenkin uhanalainen koska tauti on karsinut rivejä. Sitä on myös vaikea nähdä koska se on aktiivinen yöaikaan. Pirun pelastusohjelman ansiota on onnistuttu kasvattamaan terveitä pussiahmoja Maria Island saarella. Tasmanian sairaan populaation kuollessa pois piruja siirretään myös Tasmanian mantereelle.

Koska halusin nähdä villin pussiahman päätin iskeä suoraan pirun pesään. Maria Island on suosittu turistikohde ja elukat ovat kesyjä. Täällä minulla olisi isoin mahdollisuus kohdata pirun.

Ajoin aamulla Hobartista Triabunnaan puolessatoista tunnissa. Jätin auton satamaan ja rinkka selässä talutin pyörän lautalle, joka vei meidät Maria Island saarelle puolessa tunnissa.


Lautalla 

Pyöriä lautalla. Saarella voi myös vuokrata pyöriä.


Lautta Maria Island laiturilla.

Kala kävi katsomassa maneettia.

Maria Island on entinen vankilasaari mutta nykyään luonnonpuisto. Turistien iloksi "kesätyöläinen" kulki kahleissa ja oli kuopivansa rutikuivaa maata.


Näin ensimmäisen vompatin kun olin kävellyt 100 metriä saarella. Fiilis oli vähän kuin olisin astunut Jurassic Parkiin, ilman raptoreita.

Pystytin teltan telttalueelle Darlingtonissa muutama sata metriä laiturilta. Kun olin pystyttänyt teltan pyöräilin etelään rantatietä pitkin. Tutkin Painted Cliffs, Return Point, Point Lesueur, Hunted Bay, Robeys Farm ja French Farm. Takaisin Darlingtoniin pyöräilin mäkisempää sisämaan reittiä. Viiden ja puolen tunnin aikana (sisältää ruoka- ja kuvaustauot) taitoin 60 km ja nousin 960 metriä.


Tällä kertaa oli aika yksinkertainen karttta telineessä. Kaikki punaiset urat pitää ajaa ennenkuin saan poistua saarelta.


Koti ja kulkuneuvo.

Painted Cliffs 


Huomaa vompatti puunrungossa.

Point Lesueur 




Pohjoissaarella urat olivat leveät ja kovassa kunnossa.


French Farmista eteläsaarelle oli useampi kilometri hidastavaa hiekkaa. Sitä pystyy ajamaan jos reisissä riittää potkua. Onneksi en tarvinnut sortua taluttamiseen. Läskipyörällä olisi voinut ajaa helposti.

Jätin pyörän Haunted Bay lahden yläpuolelle ja patikoin alas kalliolle. 

Näkymä Baren Headille Haunted Bayn yli saaren eteläosassa. 

Robeys Farm

Vompatti French Farmilla. 


Pademeloni telttapaikalla


Kun olin tulossa suihkusta ja olin luvannut että en ota enää kuvia vompateista tämä emo ja vauva osuivat paikalle. 

Vompatit olivat joka puolella!


Illan hämärtyessä olin piikkipaikalla vessojen lähistöllä. Päivän kohokota oli kun pensaista loikkasi pussiahma! Piru ei kuitenkaan tarttunut kuvaan kun oli liian pimeää kameralle.


Saatte tyytyä kuvaan pussiahmasta joka oli vessan seinällä. 

Onnellisena lähdin nukkumaan kun olin saavuttanut päivän päätavoitteet: valloittaa eteläsaaren ja löytää pussipirun! 

Hyvin nukutun yön jälkeen lähdin valloittamaan molemmat huiput pohjoissaarella. Pyöräilin Mount Marian juurelle, minne piti jättää pyörän ja patikoin ylös. Kyltti lupasi neljän tunnin patikkaretki huipulle ja takaisin. Karsin siitä ajasta puolet pois koska piti ehtiä seuraavallekin huipulle ennen kuin lautta lähtee. Annoin itselleni taas aikaa viisi ja puoli tuntia seikkailla saarella.

Lähellä Mount Marian huippua oli todella kivikkoista kiipeilyä. Koska minulla oli lippis päässä en nähnyt mitä oli yläpuolellani ja tempaisin pää edellä ulkonevaan kiveen. Jokin rutisti. Kallo tuntui olevan lommolla mutta muuten ehjä, joten oletin että kivi halkesi. Istuin puoli minuuttia ja varmistin että taju säilyy ennen kuin jatkoin huipulle.

Näkymä Mount Marialta eteläsaarelle.


Alaspäin juoksin ja laukkasin jyrkkää kivikkoa ja polkua. Pyöräilin noin 10 km seuraavan huipun juurelle: Bishop and Clerk. Olin yllättynyt että pystyin viemään pyörän noinkin ylös ennen kuin kyltti kielsi minua polkemasta pidemmälle. Nousu oli kuitenkin jyrkkä ja väänsin pienimmällä vaihteella sykke kaukana PK:sta, mutta pääsin ylös. Jatkoin patikoiden huipulle. 



Bishop and Clerk odottaa valloittajaansa!


Pitkän ja jyrkän nousun jälkeen jouduin jättämäään pyörän ja jatkamaan jalkapatikalla. Moni oli luopunut pyörästä monta kilometriä ennen tätä kohtaa. 


Polku huipulle.

Ura huipulle oli taas kivinen.

Bishop and Clerk


Huipulta laukkasin taas alas pyörän luokse. Pyörällä rullasin ylinopeutta alas Fossil Cliffsiin.

Fossil Cliffs 

Kallioilta etsin dinosauruksia mutta löysin vain simpukoita. 

Matkalla takaisin teltalle otin viimeiset eläinkuvat. Päivän aikana etenin 30 km ja keräsin 1575 nousumetriä. Kun pääsin takaisin teltalle pulahdin kylmään mereen. Yksi mies kommentoi hyvin lyhyttä uintiani. Tästä jatkoin suihkuun, pakkasin teltan ja rullasin lautalle. Lautalla keräsin voimia vaakatasossa ennen kuin ajoin takaisin Launcestoniin.


Tasmanian liejukana on lentokyvytön rantakana. Lintu juoksee kovaa, jonka takia sitä kutsutaan nimellä "turbo chook".
Minulle on kerrottu että jos haluaa syödä liejukanan, sen kuuluu keittää kiven kanssa. Kun kivi on pehmeä heitetään lintu pois ja syödään kiven. 


Harmaa jättikenguru. Vihdoinkin kohtasin ison villieläimen!

Tuhkahani oli kerran hyvin harvinainen mutta viihtyy hyvin saarella.



Valaan luuranko laiturin lähellä. 

Tehtävä suoritettu! Valloitin Mount Maria ja Bishop and Clerk huiput!


perjantai 12. tammikuuta 2018

Joulu Australiassa ja uusia seikkailuja


Marraskuun alusta lähtien Launcestonin keskustan kävelykadulla on seisonut muovinen joulukuusi. Tuntuu oudolta nähdä joulukoristeita kun päivänvaloa riittää ilta yhdeksään asti ja lunta ei ole. Peruskoulun viimeisenä päivänä, 21 joulukuuta ennen kesälomaa, kävin Joen kanssa pitämässä lapsille suunnistusharjoituksia Lilydalen kylässä. Joulumuusiikki soi koulun pihalla kun aurinko paahtoi kuumana 20 asteen lämmössä.

Seuraavana päivänä oli vuorossa toinen joukko. Brisbane Lions football joukkue oli harjoitusleirillä Tasmaniassa ja he halusivat tehdä joukkuehenkeä tiivistäviä suunnistustehtäviä. Järjestettiin heille pari tuntia tekemistä. (Lehtijuttu harjoituksesta)

Brisbane Lions 

Tässä viestissä piti yhdistää sana oikean karttamerkin kanssa. Karttmerkki piti noutaa samalla kun tasapainoili golfpalloa lusikassa.

Tässä harjoituksessa ohjataan ilman karttaa olevaa joukkuetoveria "tötteröradan" läpi. 

Joukkue nouti palapelin palasia suunnistusradan rasteilta ja kokosivat palapelin. 

Meander Falls päiväretki 


Karkasin muutaman muun kanssa bushwalkingille Meander Fallsiin. Päivä vietettiin urilla ja loikittiin kivillä vaihtelevassa maastossa. Puolet porukasta heitti myös mutkan vesiputouksen yläpuoleisella tasangolla.




Miander Falls oli aika pieni koska ei ollut satanut pitkään aikaan. 

Lounastauko putouksen keskikohdalla. 



Kiipesimme kivikkoa pitkin tasangon päälle. 









Joulu Port Sorellssa


Sain viettää ensimmäisen lämpimän jouluni McDonough perheen kanssa Port Sorell nimisessa paikassa meren rannalla. Sen sijaan että olisin odottanut valkoista joulua uin meressä, meloin ja kuljin sortseissa. Minulla oli kuitenkin yksi toive: nähdä pingviinejä!

(Kuva: Shaun) 

Ennen auringonlaskua pyöräilin Shaunin kanssa rannalle missä sinipingviinit tulevat merestä koloihinsa. Istumme pari tuntia pimeällä rannalla kunnes jokainen loiskahdus näytti pingviiniltä. Emme nähneet pingviinejä mutta näimme hienoja tähtiä ja tähdenlentoja. Kiitos kärsivällisyydestä Shaun!

Kahlasimme kahdesti laskuveden aikaan pingviinisaarelle. 

Meren pohja oli täynnä ihania pieniä rapuja. (Kuva: Shaun) 

(Kuva: Shaun) 

Vihainen tiira paskoi päälleni ja jouduin kurkistamaan syvälle pingviinikoloon, mutta onnistuimme!  (Kuva: Shaun) 

Sinipingviinit kolossaan. Tehtävä suoritettu!

Rannalla tallusteli "jääkarhu". 



Frenchmens Cap vaellus


Joulun jälkeen lähdimme tutkimusretkelle vuorten keskelle. Kolmen päivän aikana patikoin Shaun ja Pennyn kanssa Frenchmens Cap vuoren huipulle 1446 metrissä. Olen koukussa bushwalkingiin ja mikä onkaan sen kivempaa pitkää lenkkiä, kuin seikkailla hyvässä seurassa mahtavassa maastossa.

Ensimmäisenä päivänä kävelimme 21 km Tahune järvelle Frenchman Capin juurelle. Toisena päivänä nousimme huipulle (yhdensuuntainen matka noin 2 km) ja kävelimme takaisin päin 6 km Vera järven rannalle. Kolmantena päivänä jatkoimme 15 km joelle ja pysäköintialueelle. 

(Kuva: Penny)

Neljän kilometrin kohdalla näimme ensimmäistä kertaa Frenchamn Capin. Huipulla on lumikasa.

Ura oli kerran todella kurainen mutta sitä on paranneltu soralla. 

Polku oli välillä niin jyrkkä, että oli rakennettu portaat. 

Matka kulki Baron Passin läpi.

Portaat johtavat alas Tahune järven telttapaikalle. 

Ensimmäisen yön vietimme teltassa Tahune järven rannalla vuorten keskellä. 


Puolessa välissä Frenchmens Cap huipulle pystyi vielä näkemään maisemia. 

Toisen puoliskon kuljimme usvassa. 

Näkymä Frenchmens Cap huipulta oli niin mahtava, että unohdin käydä etsimässä lumikasaa. 

Huipulla tuulee! 


Maastossa oli myös muita retkelijöitä. 

Ura harjanteella ennen Baron Pass.

"Bushwalk" on harhaanjohtava sana kun välillä pitää edetä nelivedolla. (Kuva: Shaun)


Toisen yön nukuimme mökissä Vera järven rannalla. 

Mökkiin mahtui mukavasti ainakin 16 henkeä siskonpetiin. 

Käärmeet ovat todella arkoja ja luikkivat nopeasti pakoon. Tämä käärme tarttui vihdoinkin kuvaan sen jälkeen kun se oli uinut joen yli. Kolmen päivän aikana näin ainakin kuusi käärmettä.

Drys Bluff


Jalat saivat levätä tasan päivän kun keksimme uudenvuodenaattona kiivetä Drys Bluff vuorelle (1340 metriä). Drys Bluff on kuulemma yksi Tasmanian vaikeimpia ja jyrkimpiä päiväreissuja. Ura nousee 1000 metriä neljän kilometrin aikana. Patikoimme ylös ja juoksimme alas. Annoimme painovoiman viedä ja yritimme pysyä pystyssä kivikossa ja liukkaalla irtomaalla. Oli hurjan hauskaa ja alitimme tavoiteajan puolella.

Patikoidessa ylös säikäytin isohkon käärmeen pusikosta ja se luikerteli jalkani yli. Schaun, joka käveli takanani, astui vahingossa sen häntäpään päälle ja käärme kääntyi iskemään häntä, mutta ei osunut vaan pakeni paikalta. Minulle on kerrottu että ensimmäinen herättää käärmeen, toinen ärsyttää sitä ja kolmas saa puremaan. Onneksi kolmas oli jäänyt kyydistä. Nyt olen nähnyt niin monta käärmettä, että ei tarvitse enää laskea niitä.

Drys Bluff 

Pohjoispuolen huipulla. (Kuva: Shaun) 

Taas yksi huippu valloitettu!



Näkymä etelän huipulle. 

(Kuva: Shaun)

Entäs uusi vuosi? Jossain oli ilotulituksia ja tulipalo, mutta nukuin niiden yli. Välillä pitää ladata akkuja, jotta jaksaa kohti uusia seikkailuja...