perjantai 11. elokuuta 2017

Olipa kerran EM-kisat Ranskassa


Pyöräsuunnistuksen EM-kisat kilpailtiin Ranskan Orléansissa 30.7 - 5.8. Viime vuoden maailmancupista ei jäänyt kauhean hyvä kuva joten minulla oli pahoja aavistuksia. 

Suomen maajoukkue lensi Pariisiin ja sieltä jatkoimme vuokra-autoilla Orléansiin. Lämpötila oli aamuisin + 15, josta se nousi päivän aikana yli 20 asteeseen ja parhaimmillaan 30 asteeseen. Kisoissa lämpötila oli kuitenkin siedettävä.

Ensimmäisen päivän harjoituksessa tutustuimme paikalliseen maastoon. Maasto oli litteä enkä muista nähneeni ensimmäistäkään juurakkoa tai kiveä. Täysjoustosta oli hyötyä kuoppaisilla metsäurilla. Lehtipuumetsässä riitti piikikkäitä kasveja, joiden kanssa olisi tullut ongelmia ilman tubeless renkaita.


Suomen joukkue ihmettelee aasia.

Harjoitusmaastossa oli näköalatorni.

Iltakävelyllä aidat, muurit ja toisissaan kiinni rakennetut talot haittasivat etenemistä. Opetin tytöille parkouria ja matka jatkui.

Hotellin seinässä oli ura. (Kuva: Jutta Nurminen)

Joen rannalla puissa oli liaaneja. (Kuva: Jutta Nurminen)

Orléansissa sai varoa raitiovaunuja.

Avajaisissa etenimme pyörämarssina Orléansin keskustassa

Orléansin keskustassa oli tosi iso ja hieno rakennus.


Tämä kuva oli jäädä viimeiseksi kuvaksi. Matkalla avajaisiin törmäsin kuvan keskellä salakavalasti lähestyvään vajaa metrin korkuiseen tolppaan ja lensin perseelleni kadulle.

Onneksi pyörä säilyi ehjänä ja selvisin komeilla mustelmilla.

Hotellin ruokatarjoilussa oli tomaatti-porkkana-etikka-mehua? Sekä etikkaan upotettua rehua. Saimme myös ihan hyvää syömäkelpoista ruokaa mutta se jäi kuvaamatta.

Söimme myös patonkeja. Joku taisi saada tarpeekseen.

Auringonkukkapelto.



Sprintti 30. heinäkuuta

8,1 km. 26 rastia. Sija 7. Aika 24:34. Voittajalle hävinneenä +02:00.


Sprintti kilpailtiin puistossa ja rastit olivat lukittu vaijerilla kiinni puihin, jotta rosvot eivät veisi niitä. Tämän takia jotkut rastit olivat piilossa puiden takana ja pensaiden alla. Jo ensimmäisen rastin kohdalla oli ongelmia kun se oli kaatuneena puskan alla. Näin rastin vasta kun olin metrin päässä.

(Kuva: Mélanie Reinen)

Kisaviikon ohjelma oli myös yksi ihmeellinen asia ranskalaisessa tavassa järjestää kisoja. Vasta maanantaina sprintin jälkeen oli mallisuunnistus. Tämä ylimääräinen välipäivä oli kuitenkin tervetullut koska ohjelma oli tähän asti ollut tiivis. Olimme sinkoilleet paikasta toiseen ja luppoaikaa ei ollut pahemmin jäänyt.

Mallisuunnistuksessa rastit oli sijoitettu oudosti, muutama metri siitä paikasta missä rastin kuuluisi kartan mukaan olla, elikkä uralla.



Yrittäkää löytää rastia alimmaisesta kuvasta.

Tiistaihin mennessä järjestäjät olivat onneksi viimeinkin huomioineet palautetta ja laittoivat (suurimman osan) rasteista uran viereen niin, että pysyi leimaamaan lennosta, ilman että tarvitsee kontata puskissa. Tässä vaiheessa astui myös oikomiskielto voimaan. Sprintti oli ainoa kisa missä sai oikoa. Muissa kisoissa oli sallittua ajaa mustilla urilla, päällystetyllä ruskeilla alueilla ja oranssilla alueella. 




Keskimatka 1. elokuuta

20,5 km. 28 rastia. Sija 10. Aika 46:56. Voittajalle hävinneenä +04:08.


Keskimatkan kisa alkoi hyvin. Rata vaati tarkkaa suunnistusta pikku-urien sokkeloissa ja kovaa ajoa pitkillä rastiväleillä. Tullessani rastille nro 6 luulin että se oli sijoitettu väärään paikkaan väärälle puolelle monttua. Leimauksen jälkeen menin sekaisin ja ajoin harhaan. Yhdessä vaiheessa unohdin että rasti 7 oli leimaamatta ja mielessäni olin jo matkalla rastille 8. Hävisin kaksi minuuttia sekoilullani. Pystyin kuitenkin jatkamaan tarkkaa ajoa tämän jälkeen.
 
(Kuva: Mélanie Reinen)


Seuraavana päivänä oli taas välipäivä. Yllätysohjelmana oli lasersota hämärässä labyrintissä. Se oli mahtavan hauskaa ja hikistä touhua! Ennen sitä ajoimme pyörillä rennosti pienessä porukassa uimarannalle polskimaan.




Sorsaperhe rannalla.
 
Hanhilauma joessa.


Sillan alta löytyi renkaita. (Kuva: Jutta Nurminen)



3.8 Pitkä matka 

38,1 km. 20 rastia. Sija 12. Aika: 1:40:46. Voittajalle hävinneenä +10:37.

Maasto jatkui käyrättömänä ja tämä rupesi jo olemaan tylsää. Rata ei myöskään tarjonnut mitään uutta mielenkiintoista. Meillä oli kaksi karttaa jotka olivat kokoa A3. Ensimmäisellä kartalla taistelin melkein joka rastivälillä, jotta saisin taiteltua esille reittiä seuraaville rasteille. Tämä hidasti etenemistä. Pitkiä suoria riitti ja en ole koskaan aiemmin ajanut näin paljon isommalla vaihteella. Radan loppupuolella pääsin myös ajamaan vuorovedoin Emilyn kanssa, mikä nosti motivaatiota.

(Kuva: Mélanie Reinen)


 Parisprinttiviesti 4. elokuuta

Osuus noin 7 - 9 km. 16 rastia. Sija hylätty. Voittajajoukkueen aika 1:21:34.

Parisprinttiviestissä ajoin Pekan parina. Jokaisella oli kaksi osuutta ja naiset aloittivat massalähdössä. Osuudet olivat kaksi kertaa pidemmät kuin mitä oli luvattu ja osuudella kulutimme aikaa noin 20 minuuttia. Olivatko järjestäjät ollenkaan ajaneet radat läpi? Uraluokitus taisi myös olla tarkastamatta.

Ajoin kahdesti noin 7 km pitkää rataa hajonnoilla. Tulin ensimmäiseltä osuudelta vaihtoon toisena heti Ranskan jälkeen. Suomen ensimmäisessä joukkueessa ajanut Marika oli takarenkaani takana. Toisella osuudella tipuimme seitsemännelle sijalle. Kolmannella osuudella nostin yhden sijoituksen mutta leimattuani väärää rastia joukkueemme hylättiin. Minun piti leimata rastia 58 mutta leimasin rastia 83, joka oli lähellä.

Suunnistus sujui muuten ihan kivasti ja tuli muutama pieni ohiajo polun lähtöjen ja piilotettujen rastien kohdalla. Tuli yksi jännitysmomentti lisää kun muitakin näkyi metsässä. Oli kivaa että Marika ja Jussi menestyivät ja tulivat toiseksi.

Viestin kisakeskus.

Aloitusosuudella matkalla K-pistelle. (Kuva: Mélanie Reinen)

Yleisörastilla olin kärjessä. (Kuva: Mélanie Reinen)

Vaihto. (Kuva: Mélanie Reinen)

Rastien numerot oli painettu hankalasti luettavalla fontilla ja sijoitettu uran suuntaisesti, niin että numeron näki vasta kun oli rastin vieressä. Tämän takia monet numerot kuten 3, 5 ja 8 näyttivät vauhdista samanlaisilta. Onko kuvassa rasti numero 255 vai 233?


Viesti 5. elokuuta

Osuus 15,1 km. 15 rastia. Sija 4. Joukkueen aika: 1:39:46. Voittajalle hävinneenä +02:04.

Seuraavan päivän viesti ajettiin osittain samassa maastossa. Inkku ja Marika tekivät hyvää työtä ensimmäisellä ja toisella osuudella ja tulivat molemmat kärjessä vaihtoon. Sen jälkeen oli minun vuoroni tyriä koko homman. Lähdin ankkurina maastoon ja matkalla toiselle rastille ennakoin liikaa ja pummasin pahasti. Hukkasin yli kaksi minuuttia.Sen jälkeen kun olin vihdoin ja viimein päässyt toiselle rastille yritin ajaa kiinni menetettyä aikaa. Loppuradan suunnistin pelkästään yhdellä pienellä ohiajolla mutta jäimme silti ilman mitaleita.

Viestissä oli myös kaksi karttaa. Olin säätänyt karttojen kanssa koko viikon. (Kuva: Mélanie Reinen)

Maalissa olin pettynyt. (Kuva: Mélanie Reinen)


Sen pituinen se


Ranskan EM-kisoista ei jäänyt kauhean hyvä maku. Suurimmat vaikeudet oli kuitenkin järjestäjillä. Oman joukkueen toiminnasta ei voi olla kuin ylpeä. Oli helppo matkustaa ja kisata kun Suomen urheilijat ja huoltajat toimivat mallikkaasti. Suomelle tuli muutama mitalikin. Suomen junnut haalivat niistä suurimman osan.

Matkalla lentokentälle koukkasimme maailman nopeimmalle Pariisi sightseeingille.

Näimme Eiffel-tornin.

Ajoimme Riemukaaren liikenneympyrässä.

Riemukaari on hieno.


Ranska on nyt nähty. Toivon että ei tule enää tarvetta palata.