keskiviikko 26. heinäkuuta 2017

The Finnish XCE & XCO Championships

 Calahan.kuvat.fi

Last weekend I competed in the Finnish XCE and XCO Championships. It was nice to put away the map board and just consentrate on riding. What an exciting ride it was!

The eliminator course was 1.1 km long and we climbed the ski slopes halfway twice. It was a technically easy track but physically demanding. In the first heat I had the second best time. In the semi-final I finished second in my heat and in the final I was third. It was fun and very exciting to race the short and fast sprint heats.

I didn't get to relax much between the heats because I could follow the race and see the whole track from the race center. Seeing the crash in the men's elite A final and cheering for my brother André, while he was fighting for the medals crowned the day.

 Calahan.kuvat.fi
 Calahan.kuvat.fi


When I was checking out the XCO track I decided to ride all the A lines. I like chicken but in mountainbiking I avoid riding the chicken lines.




The rain the evening before the race made the XCO track slippery. The women elite rode the 4.7 km long course five laps. It was hot and the track was brutal and tough. Finally I got to train in warm weather. It was over + 20 degrees C and sunny!  There were a lot of steep uphill, slippery rocks and technical downhill and nowhere to rest. It was 23.5 km of fun and hard challenge!


 Calahan.kuvat.fi
 

Jutta Nurminen

Jutta Nurminen

Jutta Nurminen

I'm happy with my bronze medal from the XCE and silver from the XCE Championships. I finished the course riding all the A-lines, without crashing and keeping my bike intact. A huge thanks to Jutta who did a great job cheering, shooting pictures and handing me my water bottle during the race. Next stop is France and the European MTBO Championships.

The results from the Finnish Championships can be found here.

sunnuntai 16. heinäkuuta 2017

Näin vietän lomani

Saarijärvi

Mielestäni lomalla on tärkeää tehdä sitä mistä nauttii ja pitää hauskaa. Joten jälleen kerran vietin lomani urheilun merkeissä. Tarkoitukseni oli keskittyä pelkästään urheiluun, ulkoiluun ja liikuntaan. Tähän yhdeksän päivää kestävään reissuun sain ängettyä kaksi kisaviikonloppua ja harjoitusleirin.

Olin kuitenkin kovilla jo ennen kuin olin päässyt reissuun. Aikataulu meni pahasti pieleen huoltohärdellissä. Lähtöhetki lähestyi ja kisapyörän osat olivat edelleen jossain päin Suomea.

Saatuani kaikki pyörän osat näppeihin ajoin perjantaina 30.6 Saarijärvelle, missä yövyin. Sen sijaan että olisin nauttinut nätistä maisemasta iltalenkillä, kasasin pyörän kisakuntoon iltamyöhään.

Niin vaan sain pyörän kisakuntoon, eikä tuntiakaan liian aikaisin!


Aamulla jatkoin matkaa Jämsänkoskelle, missä oli pyöräsuunnistuksen MM-katsastukset. Olin jo lunastanut paikkani EM ja MM-joukkueeseen, joten lähdin tekemään hyvän treenin ja hakemaan kokemusta massalähdöstä, jonka tavoiteaika on 70 minuuttia.

Heti K-pisteen jälkeen muut katosivat ja ajoin yksin koko matkan. Se siitä kilpakumppaneiden aiheuttamasta stressistä, peesistä ja tiputusajosta. Voitin ylivoimaisesti kovimman vastuksen loistaessa poissaolollaan.

Kuva: Jari Yli-Hietanen

Sunnuntaina oli pitkän matkan kisa. Rata oli 30 km pitkä ja 23 rastia oli ripoteltu vanhaan Jukola-maastoon ja moottori enduro -urien sekaan kolmelle kartalle. Meno oli vähän huolimatonta. Pää ei oikein toiminut ja myöhemmin kisassa tulisin huomaamaan mistä tämä johtui.

Söin ainoan geelini 45 minuutin kohdalla. Sen jälkeen rupesi keskittyminen hiipumaan ja pummasin aina kun rohkenin endurourien sekaan. Kohta ylämäet rupesivat tuntumaan harvinaisen raskailta ja vatsassa kasvoi pieni nälkä. Viimeinen kartta oli taistelua nälkäkuoleman partaalla ja syke ei noussut PK:ta ylemmäs. Tankki oli tyhjä.

Aikani oli 2 h 12 minuuttia ja hävisin 20 minuuttia voittajalle. Tähän huono valmistautuminen johtaa, varsinkin pitkässä suorituksessa. Olin edellisenä viikkona laiminlyönyt kisavalmistelut tankkauksen muodossa, koska olin hermoillut sitä, ehtivätkö pyörän osat tulla huollosta ajoissa. Maaliin päästyäni hyökkäsin majoitukseen puuronkeittoon.

Maastossa oli tiheästi uraa, jonkin verran mäkeä ja radat olivat katsastuskisoihin suunnistuksellisesti hyviä (lue vaikeita).

Radan analysointi menossa.

Kuntoni koheni nopeasti kun sain tankattua ja maanantaina lähdin Himokselle ajamaan kovaa, mutta vain alamäkeen. Himoksen enduro reiteillä riitti puuhasteltavaa pariksi tunniksi.

Ajoin sinistä viivaa ylös ja ne punaisia reittejä alas, jotka löysin. (Kuva: Santa Cruz Enduro Series Himos)

Jee, alamäkeen! Enduro on rankka laji kun ensin pitää nousta rinteen päälle.

Jotkut reitit olivat aika uusia ja jotkut vanhoja.


Ratojen vaikeusaste kasvoi vauhdin kasvaessa.


Puut olivat aika lähellä ajolinjaa.

Tässä kohtaa kävi mielessä, että voisin mahdollisesti tarvita full face -kypärän.


Jäin Jämsänkoskelle treenaamaan pari päivää. Löysin lähimaastosta kivat portaat jotka kiemurtelivat ylös noin 25 m korkeaa ja jyrkkää penkkaa. Niitä vedin ylös ja alas muutaman kerran esteratatyyliin.




Pihalta löysin mainion paikan tehdä parkouria.



Iltaisin keskityin palauttavaan liikuntaan ja lihashuoltoon. Ehdin myös nauttia maisemista. 

Jämsänkoski

Jämsänkoski

Keskiviikkona jatkoin matkaa Tampereelle pikaiselle kaupunkilomalle, missä pääpysäkki oli kiipeilykeskuksessa. Kuola poskella kiikuin boulderointiseinillä kunnes oli pakko lopetta, kun kivun takia en voinut enää koskea otteisiin.

Boulder luola

Kaupunkisorsat eivät ota turhaa stressiä kun näkevät nälkäisen saalistajan.


Tässä vaiheessa reissua olin jo aika väsynyt. En kuitenkaan päässyt vielä lepäämään vaan torstaina alkoi maajoukkueen harjoitusleiri Jämin seuduilla. Ensimmäinen harjoitus oli kuuden osuuden pariviesti, jonka radat olivat noin 7 km pitkiä. Hapotti. Illalla oli rauhallisempi meno kun pelasimme jalkapalloa ja ultimatea. Perjantaina teimme kaksi pyöräsuunnistusharjoitusta. Ilokseni lähdimme illalla kiipeilemään seikkailupuistoon.


Valjaitten säätö menossa.



Näillä eväillä ja väsyneellä keholla lähdin kohti toista kisaviikonloppua. Jämin harju olisi voinut tarjota rutkasti nousua pyöräsuunnistajille, mutta onneksi ratamestari ei ollut ollut liian sadistinen.

Jämi

Tuolla se rasti odottaa löytäjäänsä...

Kilpailin lauantaina aamupäivällä sprintin ja kolmen tunnin palauttelun jälkeen ajoin keskimatkan. Olin toinen sprintissä ajalla 21:40 ja kolmas keskimatkalla ajalla 49:32. Sunnuntain pitkällä matkalla oli jälleen kerran hyvä tilaisuus harjoitella massalähtöä. Perhoshajonnoissa näin usein vilahduksia kilpakumppaneistani. Kartanvaihdon jälkeen jatkoin kuitenkin 34,5 km pitkää rataa yksin. Tällä kertaa olin tankannut riittävästi ja jaksoin poimia kaikki 41 rastia tarkasti. Pääsin maaliin voittajana ajalla 1:45:38.

Kuva: Jari Vaara

Jämin radoilla oli tiukkoja suunnistustehtäviä, reitinvalintaa ja kovaa tykitystä. Oli kivaa! Oikominen tuli tutuksi helppokulkuisilla kankailla. Ihme kyllä en tuntenut itseäni väsyneeksi kisoissa. Todellisuus on kuitenkin voinut olla toinen. Takana on reilu viikko enemmän tai vähemmän rankkaa treeniä. Nyt kroppa vaatii palauttelua ennen edessä häämöttävät kansainväliset kisat.


Lomailin monella kartalla.