keskiviikko 31. toukokuuta 2017

Kisakausi alkoi

Pietarsaaren Hiihtäjät järjestivät mastopyöräkilpailun Sandsundissa 25. toukokuuta. Rata oli oikein teknistä juurakko-kivikko jumppaa. MTB-kisoissa kaipaan yleensä polulle mutta nyt en olisi kaivannut yhtään enempää polkua. Sain sitä mitä halusin ja riittävästi. Radan voisin verrata siihen kuin olisin tehnyt 82 minuutin kuntopiirin, johon kuuluu pelkästään punnerruksia ja kyykkyjä. Ilman taukoja! Mielestäni on hyvä, että löytyy rohkeutta järjestää kisoja teknisemmässäkin maastossa ja että raivataan uutta polkua vaikeakulkuiseen röllimetsään.

Voitin naisten sarjan ylivoimaisesti ja innoissani jatkoin vielä kolmannelle kierrokselle mittelöimään miesten kanssa. Tulokset

En ehtinyt kauheasti palautua 20 km kisasta vaan seuraavan päivänä ajoin Valkeakoskelle ja kivikkoteema jatkoi pyöräsuunnistuksen WRE-kisoissa. Aamupäivän sprintissä tuli kiitettävästi nousua kun matkan aikana nousin 2,5 kertaa laskettelurinteen päälle. Iltapäivän keskimatkalla rupesi jo viikon kuormitus tuntumaan kehossa ja päässä. Pitkä automatka ja viikolla pitkälle iltaan venyneet pyörärempat ja eivät oikein edistäneet kisoihin valmistautumista. Yhteistuloksissa oli toinen.

Kisakausi on virallisesti alkanut ja kisaviikonloput tulevat jatkumaan kuukauden päivät. Kesäkuun 1. päivänä matkustan Itävaltaan pyöräsuunnistuksen maailmancupiin. Edessä on minulle uusi maa ja tuntemattomat kartat.

Kuva: Hiiltomiehet

sunnuntai 14. toukokuuta 2017

Harjoittelua ja maastontiedustelua Baltiassa

Vapun aattona matkustin Liettuaan viikoksi. Kun asuu Suomessa pitää toukokuussakin lähteä ulkomaille hakemaan sulaa maata pyöränrenkaiden alle. ;)

Pohjanmaa 30.4.2017. Hyvää joulua vappua!

Liettua 1.5.2017. Nyt näyttää jo paremmalta.

Harjoitusleiri oli liettualaisten järjestämä ja siihen osallistuivat suomalaisten lisäksi urheilijoita myös muista maista. Pyöräsuunnistuksen MM-kisat tulevat tänä vuonna olemaan Vilnassa ja leirin tavoite oli tutustua tyyppimaastoihin. Kilpailualueet ovat harjoituskiellossa ja sinne ei tietenkään saa mennä treenaamaan. Testasin myös miten kroppa ja pää kestävät viikon rääkkiä ja sain vertailla omaa kuntoani muihin.

Teimme kahdesti päivässä pyöräsuunnistusharjoituksia Vilnan ympäristössä. Liettuassa kesä on myöhässä ja ensin ei ollut kovin lämmintä. Kolme ensimmäistä treeniä vedin talvivaatteissa. Sen jälkeen lämpötila nousi melkein 20 asteeseen auringon paistaessa iltapäivällä.

Harjoittelimme suhteellisen tasaisessa havumetsässä ja tuulen riepottelemassa kumpuilevassa metsässä, jossa kaatuneet puut katkaisivat reitit. Suunnistimme Neris-joen jyrkillä ja korkeilla joentörmillä puistossa kaupungin keskellä. Maastossa lojuvat kepit olivat tavallista ärhäkämpiä. Usein joku keppi hyökkäsi pinnojen tai takarenkaan ja rungon väliin, jolloin ei auttanut muu kuin vetää liinat kiinni huolestuttavan rätinän säestämänä ja toivoa että mikään ei mennyt rikki.

Kuva: Jussi Laurila


Maasto oli suurimmaksi osaksi kuiva mutta kosteampiakin paikkoja löytyi.


En jaksanut pyöräillä koko ajan.

Ikävä ilmiö maastossa oli kaikenlainen roska, joka haittasi meidän turistien viihtyvyyttä. Yhdessä harjoituksessa olin lähellä törmätä lahonneeseen sohvan tai nojatuolin raatoon, jota oli jätetty keskelle uraa. Luonnosta löytyi myös paljon muovipulloja ja lasinsiruja, joita en aina ehtinyt väistää. Toivoin että snakeskin-renkaat kestävät ja rengasrikon sattuessa tubeless hoitaa hommansa. 

Näkymä hotellin ikkunasta moottoritielle ei ollut kauhean nätti. Ei edes auringonlasku auttanut hirveästi asiaa. Huomatkaa broileri kuorma-auton katolla xD


 Hotellin ruoka oli pääosin hyvää, mutta sitä ei ollut riittävästi. Varsinkin hiilihydraattipitoisempaa ruokaa piti hakea muualta ;) 
(Kuvat: Jutta Nurminen)


Jotta kukaan ei lähtisi pirteänä kotiin, osallistuimme Baltian mestaruuskisoihin leirin kolmena viimeisenä päivänä. Perjantaina oli sprintti urbaanissa ympäristössä. Ymmärsin kilpailuohjeista että keltaisella alueella ei saa ajaa. Jouduin muuttamaan käsitykseni säännöistä kun huomasi että heti toinen rasti oli rakennuksen vieressä nurmikolla ja sinne oli mahdotonta päästä ilman että ajoi keltaisella. Päätin jatkossa ajaa huolettomasti nurmikon yli. Korttelissa hypin rotvallien yli ja kamppailin elintilasta autojen kanssa. Autoja riitti Vilnan iltapäiväruuhkassa. Suunnistin sujuvasti ja olin toinen ranskalaisen jälkeen.

Sprintti vaati tarkkaa keskittymistä ja selvisin sokkelosta ilman turhia virheitä.

Seuraavana oli pitkä matka, joka oli vähän lyhyempi kuin normaalisti ja tavoiteaika alittui puolella tunnilla. Aluksi olo oli vähän tahmea ja viikon treenit painoivat. Saalistusviettini heräsi kuitenkin kun edellä lähteneet kilpailijat tulivat vastaan ja huomasin että saavutan heitä. Ajoin porukkaa kiinni ja Inkku jäi roikkumaan peesissä. Rata oli oikein kiva kumpuilevassa maastossa ja alamäissä yritin tiputtaa Inkun kyydistä.

Radalla sai olla tarkkana ja olin yhdessä vaiheessa menossa väärälle rastille, mutta huomasin virheeni ajoissa. Suunnistus sujui taas ihan kivasti ja olin tietämättäni mukavassa johdossa. Itseluottamusta oli sen verran että päätin ottaa riskin rastille 14. Tarkoitukseni oli edetä keltaista suikaletta pitkin rastille. Tämä epäonnistui ja ajauduin polkua pitkin rastille 15. Tempaisin turhaan ylämäkeen ja vähän aikaa seisoskeltuani olin taas kartalla ja pystyin jatkamaan tarkkaa etenemistä. Olin toisin hukannut reilu kaksi minuuttia sekoilullani. Taas irtosi toinen sija ja Marika voitti vajaalla minuutilla.

Pitkän matkan karttapala

Mielestäni tämä tilanne oli paljon vauhdikkaampi kuin mitä kuva antaa ymmärtää. (Kuva: orienteering.li)

Pitkän matkan jälkeen oli mukavaa tehdä henkilökohtaista huoltoa yli + 20 asteen lämmössä. (Kuva: Maria Taanila)

Sunnuntaina oli massalähtö, joka tulee olemaan uusi matka MM-kisoissa. Lähtö tapahtui juoksulähtönä ja kartan sai poimia maasta lähtöhetkellä. Sade oli kastellut kartan, joten sitä piti käsitellä hellästi, jotta se ei murenisi käsiin kun juoksi pyörälle ja laittoi kartan telineeseen. Rata kiemurteli taas itsensä ympäri ja siihen oli isketty kaksi perhoshajontaa. Massalähdön ruuhka sekoitti myös tilanteen ja useamman kerran joku osui takarenkaani.

Alussa tein virheen kun matkalla ensimmäiselle rastille ajoimme 10 rastin läpi. Siinä vaiheessa luulin että olin ykkösellä ja jatkoin kohti kakkosta. (Kartassa oli liikaa ykkösiä samassa reunassa). Huomasin virheeni ja jouduin palaamaan takaisin ylämäkeen ja vastavirtaan leimaamaan. Muut menivät menojaan ja alkoi armoton kiinniajo joukon hänniltä. Oli oikeastaan helpotus jäädä tekemään omaa työtä. Pientä virhettä tuli pitkin rataa mutta onnistui silti ajamaan selkiä kiinni ja jättämään ne taakseni. Kaikkia en saanut kiinni ja lopulta olin kuudes 2:26 voittajalle jääneenä. Kolmen päivän tulokset laskettiin yhteen ja kokonaistuloksissa olin toinen.

Massalähdön kartta

Massalähdön lähtökenttä (Kuva: WMTBOC 2017)

Kuva: orienteering.li
 
Kaikilla ei pysynyt varusteet ehjinä. Kiekko solmussa taisi olla viikon kalleimpia varusterikkoja.
Kisakeskukseen oli rakennettu parhaat mastovessat, joihin olen tähän asti törmännyt.

Kisan jälkeen pakkasimme likaiset ja hiekkaiset pyörät pakettiautoon ja perävaunuun ja ne lähtivät kohti Suomea. Märät vaatteet survoin muovikassiin ja laitoin laukkuun odottamaan pesua. Tästä lähdimme lentokentälle odottamaan lentoa Helsinkiin. 

Harjoituksista ja kisoista jäi hyvä maku. Taitoa ja kuntoa löytyy ja sitä tulen tarvitsemaan. Edellisen kauden maailmancupin ja tämän leirin perusteella en voi odottaa Vilnan MM-kisoista mitään muuta kuin suunnistuksellisesti vaativia ja hankalia ratoja.

En tiedä kuka hän on, mutta hän oli pehmeä. (Kuva: Ilkka Nurminen)