tiistai 27. syyskuuta 2016

Tekevälle sattuu

Siitä on tullut vähän niin kuin perinnettä, että ainakin kerran vuodessa pitää teloa itsensä niin, että ei pysty liikkumaan ihmiselle ominaisella tavalla. Viime vuonna onnuin muutaman viikon, kun olin telonut kantapääni syöksylaskeuduttuani pyörällä. Tällä kertaa oli polven vuoro, kun elokuun alussa kaaduin kalliolla suunnistaessani.

Polvi ei vaivannut minua pyöräillessä, joten se jäi vailla sen isompaa huomiota. Tyhmänä urheilijana linkutin tohtorin luokse vastan sen jälkeen kun olin kokeillut kivunsietokykyäni kisoissa. Sen jälkeen polvi esti jo normaalia elämistä ja olemista.

Tutkimuksissa ilmeni onneksi, että polveni ei ole rikki. Jänteen kiinnitykohta oli ärtynyt iskusta ja kaipasi vähän huolenpitoa ja lepoa. Lepo oli kuitenkin jotain mitä ei ollut löytynyt ohjelmasta ja sydäntä riipaisi kun katsoin tulevaa kalenteria.


Kisaputki 


27 elokuuta oli pyörässuunnistuskisat Seinäjoella. Ensin suunnistimme sprintin ja muutama tunti myöhemmin keskimatkan. Tunnelmaa ja yllätyksellisyyttä lisäsi myräkkä, joka välillä katkaisi sähköt ja kaatoi puita keskimatkan urille. Polut kiemurtelivat kallioilla ja olivat tekniset ja hurjan kivat. Lisää tällaista! Voitin molemmat kilpailut. 

Tästä lähdin kotiin pakkaamaan ja matkustin Norjaan. Tarkoitukseni oli suunnistaa juosten kovaa. Polvi oli kuitenkin eri mieltä ja pakotti minut kävelemään. Isoimmat mäet jäivät valloittamatta ja jouduin tyytymään hissukseen etenemiseen ja maisemien katseluun.

Fäbodaloppet MTB

Olin juuri päässyt takaisin Suomeen kun nousin taas pyörän satulaan. Onneksi polvi ei valittanut pyöräilystä ja 4 elokuuta pääsin puolustamaan viime vuoden voittoani 30 kilometrin mittaisessa Fäbodaloppet MTB:ssä. Vaikka Pörkenäsin rata oli teknisesti helppo oli silti hauskaa surffailla polkuja pitkin ja yrittää olla koskemattakaan jarruihin. Tavoitteeni oli voittaa edellisvuoden aikani, vaikka radalle oli lisätty hidas polkuosuus tien sijasta. Tässä onnistuin muutamalla sekunnilla ja otin taas voiton kotiin.

Kisan jälkeen polvi valitti isoon ääneen saaneensa tarpeekseen, eikä se suostunut kantamaan minua oikein minnekään muualle kuin lääkärin vastaanotolle. Ikävintä oli, että SM-kisoihin ei ollut kuin viikko aikaa.


Pyöräsuunnistuksen SM-kisat


Pyöräsuunnistuksen SM-kisat käytiin 10 ja 11 syyskuuta Lahdessa. Sprintissä etenin määrätietoisesti kartanvaihtoon asti, jonka jälkeen homma levisi käsiin. Ajauduin väärälle uralle ja jouduin tekemään kiertotien rastille. Tässä menetin minuutin. Rastilta lähdin seikkailemaan pistepolkua pitkin kun minun olisi pitänyt palata takaisin isolle uralle. Jouduin taluttamaan penkkaa ylös ja polvi rankaisi minua huonosta valinnasta. Olin lopulta seitsemäs. 

Pitkä matka oli fyysisesti, ajoteknillisesti ja suunnistuksellisesti haastava. Se oli harvinaisen hyvä rata! Muutamassa kohtaa olisin voinut vetää jonkun kulman suoremmaksi tai valita nopeampaa uraa. Pitkä matka antaa kuitenkin tällaiset hienosäädöt anteeksi. Etenin vauhdikkaasti kivisillä poluilla ja pummaamatta.

Joskus pitää tehdä vaikeita päätöksiä. Rastille 10 oli useampia reittivaihtoehto, joista mikään ei tuntunut oikein hyvältä. Tein kuitenkin päätökseni ja se oli huono päätös. Reitti suuntasi suoraan etelään päin, kosteikon läpi. Kun varpaat kastuivat tajusin, että olen huonolla reitillä. Seuraavana vuorossa oli mäen ylitys, josta jatkoin polkuja pitkin, missä vähän sähläsin, ennen kuin pääsin kortteliin. Korttelista käännyin polulle, joka mystisesti kaarsi aivan väärään suuntaan ja katosi alta. Juoksin metsän läpi ja epätoivoisesti yritin löytää oikeaa uraa ja rastia. Tiesin, että minuutit valuivat hukkaan.

Pala pitkän matkan radasta. (RouteGadget)

Olin pitkällä matkalla kolmas ja maalissa olin iloinen, että en hävinnyt pronssimitalia törttöilemällä. Kun olin tutkinut väliaikoja huomasin, että olin ajanut kisan kärjessä kunnes hävisin melkein viisi minuttia rastille 10. Pronssi ei enää maistunutkaan niin hyvältä kun tajusin, että olin hävinnyt kullan! Hyvä asia oli kuitenkin se, että pummin jälkeen sain itseäni kasattua ja jatkoin varmoja reittejä maaliin asti samalla kärkivauhdilla kuin aikaisemminkin. 

Kisan aikana polvi muistutti minua välillä olemassaolostaan, mutta vasta kisan jälkeen se iski takaisin ja kovaa. Pyyhin kaikki tulevat kisat kalenterista ja päätin, että seuraavan kahden viikon aikana keskityn polven kuntouttamiseen. Kalenteriin jäi pelkästään maailmancupin viimeinen kierros Liettuassa syyskuun viimeisenä viikonloppuna.