lauantai 21. toukokuuta 2016

It's time to move on





What I fear the most is that instead of improving myself and learning new things I will get stuck in one place and get bored to death. I have been living in Rovaniemi for over three years now. I have gathered experience and learned new things. I have enjoyed living here but now it's time to move on. When I'm offered an opportunity I want to be brave enough to take it. I got a new job and I'm going to move back to my roots. Now it's time to change surroundings. Who knows where the path will take me...


Kohti uusia seikkailuja


Pelkään eniten sitä, että jään jumittamaan enkä enää kehity. Tylsyys tappaa. Olen asunut Rovaniemellä yli kolme vuotta. Olen oppinut uusia asioita ja olen monta kokemusta rikkaampi. Olen viihtynyt täällä mutta nyt on aika suunnata kohti uusia seikkailuja. Kun minulle tarjotaan mahdollisuus haluan olla tarpeeksi rohkea tarttuaakseni siihen. Muutan työn perään takaisin kotikulmilleni Pohjanmaalle. Koen, että on aika vaihtaa maisemaa. Ties minne tie johtaa...


Mot nya äventyr


Vad jag är mest rädd för är att i stället för att utvecklas och lära mig nya saker, så stampar jag på stället. Uttråkning är sådant som man dör av. Jag har bott i Rovaniemi i över tre år. Jag har lärt mig en massa och fått nya erfarenheter. Jag har trivts här men nu är det dags att gå vidare mot nya äventyr. När jag blir erbjuden en chans vill jag vara tillräckligt modig för att ta den. Jag fick ett jobb i mina hemtrakter och flyttar tillbaka till Österbotten. Jag har kommit fram till att tiden är inne att byta miljö. Vem vet vart vägen leder...

keskiviikko 18. toukokuuta 2016

Maailmancupin avaus Ranskassa


Kuva: Mona Lindroth

Aloitin kilpailukauden 14 - 16 toukokuuta pyöräsuunnistuksen maailmancupilla Ranskassa, Mulehousen ympäristössä. Suomen joukkue saapui paikalle kaksi päivää ennen kisoja. Kahdessa karttaharjoituksessa saimme maistiaisia tulevista kisoista kun päivien pääteemana oli sade, mäkiä ja viinitarhoja.

Pyöränpesu menossa rännissä.


Surullisten sattumien summa pitkällä matkalla


Pitkällä matkalla asiat menivät pieleen jo ennen lähtöä. Olin sarjani viimeinen lähtijä, ja kun verryttelin alkoi sataa. En välittänyt pienestä sateesta ja päätin ajaa lyhythihaisessa, koska ilma oli muuten lämmin. Pre start oli 10 minuuttia ennen varsinaista lähtöä ja tämän aikana piti siirtyä 1,5 km viitoitettua reittiä pitkin lähtökynnykseltä lähtöpaikalle. Yhdessä risteyksessä käännyin kuitenkin harhaan ja ajoin melkein kilometrin ennen kuin käännyin takaisin, tajuttuani että olin menossa väärään suuntaan. Löysin oikean reitin ja ajoin reipasta vauhtia kelloa vilkuilen ylämäkeen lähtöpaikalle. Tulin viime tipassa lähtöön ja sain kartan käteen kun aikaa lähtöön oli enää 45 sekuntia. Survoin kartan telineeseen ja yritin parhaani mukaan laskea stressitasoa.

Ensimmäisen rastin löysin virheittä ja nopeasti. (Ehkä vähän liiankin nopeasti.) Toinen rasti oli mäen toisella puolella ja sinne oli todella pitkä matka. Seisoin rastilla jonkin aikaa ja keräsin itseni, ennen kuin tein lopullisen reitinvalintani. Tämä valinta osoittautui lopulta surkeaksi. Lähdin kiertämään mäkeä vasemman kautta.
 
Pitkän matkan kartta.

Lähdettyäni liikkeelle ykkösrastilta ukkonen rupesi jyrisemään ja kohta satoi kaatamalla. Lämpötilakin tuntui laskevan 10 asteen alapuolelle. Kastuin läpimäräksi ja minun piti laittaa ajo-lasit taskuun kun en nähnyt mitään veden, kuran ja huurun läpi. Minulle valkeni myös miten pitkän ja vaikean kiertotien olin tehnyt. Nousumetreistä en välttynyt ja reitti oli suunnistuksellisesti vaikeampi kuin suoraan mäen yli.

Pikkuhiljaa sade hellitti ja lakkasi. Maasta roiskui kuitenkin koko ajan märkää. Minulla oli kylmä vaikka ajoin ylämäkeen ja ajatus keskeyttämisestä hiipi mieleeni. Suunnistaminen tuntui vaikealta ja piti pysähtyä risteyksissä miettimään missä olen. Unohdin myös millä uranpätkällä olin ajamassa, mikä johti pummiin. Seisoskelu aiheutti sen, että palelin vieläkin enemmän.

Löysin vihdoin ja viimein toisen rastin 45 minuutin jälkeen. Kokeilin vielä ajaa kolmosrastille, missä tein päätöksen keskeyttää kisan. Fiilis oli kuin vaihtolämpöisellä elukalla ja pelkäsin, että tulen heräämään kurkkukipuisena seuraavana päivänä, jos jatkan vielä yli tunnin litimärissä kengissä, shortseissa ja lyhythihaisessa. Vielä pitäisi kilpailla kaksi päivää. Tiesin että olin hävinnyt aivan liikaa 1 - 2 rastivälillä, joten jatkamalla tulokseni ei tulisi olemaan mitään muuta kuin huono.

Lähdin tiputtautumaan alas mäeltä maaliin, käsivarsien karvat pystyssä. Kylmää oli ja minulla oli todella ikävä irtohihoja. Välillä pysähdyin tekemään etunojapunnerruksia, jotta tarkenisin jatkaa. Maalissa oli vastassa pieni ranskaa päpättävä nainen joka heilutti papereita, missä luki "dopin control form". Tajusin että minun pitäisi lähteä dopingtestiin. Ilmoitin naiselle, että en puhu ranskaa ja lähdin etsimään joukkueeni autoa, missä minulla oli kuivia vaatteita. Nainen kipitti perässäni.

Löysin muutaman muun suomalaisen ja kauhukseni sain kuulla että auto, missä varusteeni olivat, oli lähtenyt hakemaan loukkaantunutta. Onneksi Anders ja Konsta lainasivat minulle kuivan t-paidan ja takin. Kiitos siitä! <3

Tuskaisen pitkän odottelun aikana pesin pyörän ja tein punnerruksia ja kyykkyjä, jotta saisin pidettyä edes vähän lämpöä yllä. Ranskalaisnainen kerkesi myös hommata ymmärrettävää englantia puhuvan dopingtestaajan paikalle. Auto tuli lopulta takaisin ja sain vaihdettua lämmintä vaatetta päälle. Loukkaantunut tiimitoveri oli tarkastuksen jälkeen onneksi ajo-kelpoisessa kunnossa.

Minulta jäi suurin osa pitkästä ja luultavasti mielenkiintoisesta radasta ajamatta. Koen kuitenkin tehneeni oikean päätöksen kun keskeytin. Voittajalta meni radalla aikaa reilu kaksi tuntia. Se on pitkä aika palella. Pitkän matkan GPS-seuranta voi katsoa täältä.

Pitkän matkan kisamaasto koostui metsäisestä mäestä ja viinitarhoista.






Tyytyväisiä lampaita.

 

 

Keskimatkan geokätköily labyrintissä 


Keskimatkan kartta on suoraan sanottuna rumin kartta, jolla olen suunnistanut. Kisoissa oli oikomiskielto mutta oranssia alueita sai ajaa. Sattui kuitenkin niin, että oranssi, musta katkoura (leveydestä ja pituudesta riippumatta) ja kielletty keltainen saattoivat maastossa olla samannäköisiä nurmikkouria viinipensasrivistöjen välissä. Koko ajan sai pelätä, että vahingossa ajaa kiellettyä keltaista aluetta ja tulee hylätyksi. Rastit olivat myös usein piilotettu oransseihin labyrintteihin hyvin lähelle risteyksiä, jolloin oli vaikeaa havaita millä uralla rasti todellisuudessa on. Jos jokainen mtbo-rata olisi tällaista "geokätköilyä" hylkäysuhan alla vaihtaisin lajia. Ei ollut hauskaa.

Keskimatkan kartta. Mielestäni tällaista pikkutarkkaa nypläämistä sopii käsitöihin paremmin kuin vauhdikkaaseen urheiluun.

Saako mennä vai eikö saa mennä?

Keskimatkan maalialue, jonka takana näkyy kilpailumaasto.
 
Ajoin kuitenkin tasaista tahtia ja kisan loppupuolella rastilla 20 olin vielä seitsemännellä sijalla, vaikka olin tehnyt muutaman kiertotien oransseissa sokkeloissa. Rasti 21 oli asetettu kartalla yhden millimetrin leveälle oranssille uralle, jota täräytin ohi loppurataa lukiessani. Olin katsovinani, että rasti sijaitsee ajamallani tiellä. Huomasin virheeni ja palasin takaisin. Tipuin heti viisi sijoitusta. En edelleenkään nähnyt, että oranssi kaista jatkoi kahden uran välissä, joten jatkoin alkuperäisen suunnitelmani mukaan takaisin ylös. Tässä hävisin edelleen muutaman sijan. Maalissa olin 15 ja hävisin 5:42 minuuttia kärjelle.

Kuva: Jean-Marc Meyer

   Kuva: Mathieu Harnist

Keskimatkan seikkailu "pitsin nypläys-maailmassa" voi katsoa GPS-seurantana täältä.


Vihdoinkin tositoimiin viestissä



Kuva: Mona Lindroth

Sekaviestissä ajoin aloitusosuuden Suomen kakkosjoukkueessa. Konstalla oli toinen osuus ja Anders oli ankkurina. Kun vertaa edellisen päivään, niin viestin rata oli mahtava ja kiva. Tuntui että vihdoinkin pääsin tositoimiin! Maasto oli runsasurainen metsämaasto, jossa oli jonkin verran korkeuskäyriä ja enimmäkseen selkeitä ajo-uria. Reitinvalintatehtäviä löytyi ja onnistunut hajonta esti ainakin omalla kohdallani peesailun.


Viestin kartta.

Kuva: Mona Lindroth

Tein muutaman pienen kiertotien kun en havainnut huonosti näkyviä uria ruohikon alla. Muuten pysyin kartalla ja tein oman suoritukseni muista välittämättä. Tulin vaihtoon kahdeksantena juuri ennen Ingridiä, joka ajoi Suomen ykkösjoukkueessa. Ykkösjoukkue sijoittui lopulta kolmanneksi ja saimme vihdoinkin suomalaisia palkintopallille. Oma joukkue oli kokonaiskisassa yhdeksäs.

Ingrid, Jussi ja Pekka ahtautuneena kolmospallille. Onneksi olkoon! :)

Viestin GPS-seuranta löytyy täältä.

Maailmancupin kaikki tulokset löytyvät täältä.