lauantai 30. huhtikuuta 2016

Orienteringssprint i Torneå


På valborg tävlade jag i Torneå i sprintorientering. Sträckan var 3 km och kartans skalan var 1:4000, vilket är ovant för mig. Jag lämnade orientringsskorna hämma och valde en sko utan nabbar, för banan var på ett bostadsområde och terrängen skulle bestå till 50 % av grusväg och asfalt. Resten var gräsmatta.


För att stämpla kontrollerna användes det fantastiska EmiTag-systemet. Stämplingen sker när man för EmiTagen på 30 - 50 cm avstånd från kontrollen, och den blinkar som bekräftelse på en lyckad stämpling. Jag tycker att EmiTag borde användas på alla tävlingar, så att man kan koncentrera sig på det väsentliga, nämligen orienteringen, i stället för att vid varje kontroll stanna och klura ut vilken väg Emit-brickan ska tryckas mot stämplingsplattan.



Starten gick i soligt och varmt vårväder. De våta gräsmattorna och enstaka snöhögarna störde inte framfarten. Två minuter in i tävlingen gjorde jag ett fatalt misstag och tappade över en halv minut till den tredje kontrollen. Jag steppade fram och tillbaka på en parkeringsplats tillräckligt länge för att kontrollanten skulle börja ropa direktiv åt mig. När jag äntligen märkte att jag spungit för långt gjorde jag en helomvändning. Bakom en bil fann jag den kontroll som jag redan en gång noterat, men sprungit förbi för att jag trodde att det inte var min kontroll.

Fyran och femman hittade jag snabbt. På väg till den sjätte kontrollen tog jag en sned riktning och drog iväg till skogs. Jag märkte mitt misstag innan jag gjort något allt för dumt och kunde styra tillbaka mot civilisationen.

Till sprintorientering hör staket och murar som det är förbjudet att ta sig över, under och genom. Av dessa hinder kan banmästaren göra riktigt jävliga fällor om han vill. Banmästaren verkade dock ha varit ganska försonlig den här gången. Ifall det fanns fällor på banan lyckades jag undvika dem. Orienteringen och kartläsandet flöt på bra efter misstagen i början av banan. Det här betyder att jag kan ge mig själv lov att spinga aningen snabbare nästa gång. Jag behöver inte heller ta det onödigt lugnt när jag byter ut länkskorna till cykeln, och susar genom kvarteren men flera gånger högre hastighet.

Satellitbild av det bebyggda tävlingsområdet och rutten som jag sprang (Strava). Tävlingskartan fick jag tyvärr inte med mig.


Resultat
Mellantider

torstai 7. huhtikuuta 2016

Lenkille läskin kanssa

Mitä olen tänä talvena puuhastellut? Lunta on ollut riittävästi mutta silti hiihtokilometrejä on takana ennätyksellisen vähän. Kun kävin hiihtämässä Napapiirin hiihtoa, huomasin että en ole hiihtänyt kovaa kertaakaan koko talven aikana. Ensimmäiset viisi kilometriä sain hakea tasapainoa. Tavoitteeni oli päästä alle tuntiin 20 kilometrillä ja tässä onnistuin parin minuutin marginaalilla.

Syyllinen siihen että takana on vähän hiihtokilometrejä, on yksi paksumpi yksilö nimittäin läskipyörä. Sillä on vaan niin kivaa ajaa! Se on houkutellut minut mukaansa lumisille metsäpoluille ja laskettelurinteen off-piste -puolelle. Tänä talvena en ole tarvinnut odottaa kevään kestohankia, vaan neljällä tuumalla olen pystynyt ajamaan rinnettä alas heti kun ensimmäiset laskettelijat ovat uskaltautuneet off-pistille.


Rovaniemen polut ovat kesällä täynnä renkaita silpovia kivikkoja, mutta talvella polut ovat tampattuja turistien ja muiden ulkoilijoiden jäljiltä. Kun yrittää rikkoa omia nopeusennätyksiään sileällä ja nopealla baanalla kannattaa kuitenkin varoa, ettei eturengas karkaa polun ulkopuolelle pehmeään hankeen. Siellä on nimittäin tuntematonta maaperää, minne pyörä ja kuski saattavat upota (ja kadota).


Kevään pakkasöiden jälkeen hanki kantaa ja pyörällä voi ajaa melkein missä tahansa. Välillä olen heittäytynyt oikein luovaksi.



Olenhan minä tehnyt muutakin kuin leikkinyt hangessa. Välillä olen virittänyt ohjaustankoon karttatelineen ja tehnyt suunnistusharjoituksia.



Läskillä olen myös tehnyt ne rankimmat treenit kuten mäkivedot. Kun loskakelit tekivät ulkoilmasta aika epäinnostavan, raahasin läskin sisäradalle. Kyllä se pysyy hoikkien maantiepyörien peesissä (ainakin hetken) jos polkee henkensä edestä!

Kuva: Arno Hämäläinen

Viihdyn kuitenkin parhaiten ulkona ja siellä läskipyörä tulee oikeuksiinsa. Alla olevassa videossa olen ikuistanut talven ihanat ja vauhdikkaat laskut. (Parasta kuvalaatua on turha odottaa, koska kuvaus tapahtui älypuhelimella, jonka survoin kiinni karttatelineen alle.)


Mikäli kestit edellisen videon, niin seuraavan videon töyssyt saattavat aiheuttaa jonkin verran vääntöä vatsalaukussa. Tällä videolla ajan Ounasvaaran laskettelurinnettä alas off-piste -puolella.


Nähtäväksi jää maltanko laittaa läskipyörän kesälomalle, vai ajanko sillä läpi kesän...  Pyöräsuunnistuskisoihin lähden kuitenkin XC-maastopyörällä.