lauantai 27. helmikuuta 2016

Rovaniemi66 -ultramaraton läskipyörällä

Tärkeintä ei ole voitto, vaan ylivoimainen voitto... ja miesten sarjan rökittäminen! Ja myös se että ylipäätänsä selviää hengissä maaliin. ;)

Rovaniemi150 on ultramaraton-kilpailu, jossa on kolme matkaa: 66 km, 150 km ja 300 km. Jokaiselle matkalle voi osallistua joko läskipyörällä, suksilla tai jalan. Itse osallistuin lyhyelle 66 kilometrin matkalle läskipyörällä. Tarkoitukseni oli ajaa pysähtymättä ja kovaa. Rovaniemi66 on kilpaliuhistoriani rankimmasta päästä, sillä jokaisen metrin eteen piti tehdä töitä. Kilpailua edeltävä lauha keli oli tehnyt lumesta pehmeän ja olosuhteet haastaviksi. Onnneksi kerkesin maaliin ennen kuin lumisade pahensi tilannetta entisestään. Aikaa kului silti 6 h 9 min ja maalissa olin väsynyt.

Alla on Rovaniemi66 kilpailureitti, jota kierrettiin myötäpäivään.

Kuva: Strava

Video lähdöstä löytyy täältä.

Kilpailun ensimmäiset 12 km ajettiin mukavaa tappovauhtia letkassa myötätuuleen, joen 
pääosin kovapohjaisella jääuralla. En tiennytkään että läskipyörä kulkee noin kovaa! 

Kuva: Rovaniemi150

Tämän jälkeen alkoi sitten se helvetti... Noustuamme vaaralle ajaminen muuttui mahdottomaksi pehmeässä perunajauhon-tapaisessa lumessa ja jouduimme taluttamaan 5 km matkan. Tämän aikana kaverit jäivät taakseni ja loppumatka oli minun osaltani yksinäistä hajoamista. Lämpötila oli noin -1 astetta ja soijaa pukkasi joka huokosesta.

Kuva: Rovaniemi150


Päästyäni järvelle oli vastassa juuri ja juuri ajokelpoista pehmeää kelkkauraa. Tämän kokemuksen jälkeen ymmärrän miksi jotkut laittavat pyörän talvilevolle. Ainut kilpailija joka oli edelläni näkyi pienenä pisteenä horisontissa. Takanani oli isompi joukko pieniä pisteitä, jotka kutistuivat matkan taittuessa.

Kun olin ajanut yli 30 km talutin tappavan jyrkkää mäkeä ylös. Siitä selvittyäni sain kuitenkin ajaa suhteellisen hyväkulkuista kelkkareittiä vaaran huipulle ja nautiskella alamäkiajosta. Tässä kohtaa huomasin myös että järvellä seuraamaani läskipyörän jälkeä ei näkynyt missään. Sitä kilpailijaa, jota jahtasin oli kääntynyt pidemmälle 150 kilometrin reitille ja tajusin olevani johdossa.


Kuva: Rovaniemi150

Radan viimeinen osuus tiputti minut taas maan pinnalle, kun edessä oli yli 20 km vastatuuleen. Urien kulkukelpoisuus oli myös hyvin vaihteleva. Pääsin kuitenkin maaliin asti ja vieläkin ensimmäisenä! Maalissa odotti järjestäjien tekemä ihana voileipä! :)


Kuva: Rovaniemi150

Maastoon jäi vielä useampi teräsmies, jotka kulkivat pidempää matkaa ja taistelivat tiensä maaliin lumipyryssä seuraavien vuorokausien aikana. Se, että yli puolet keskeytti 150 kilometrin sarjassa, kertoo jotain olosuhteista. 300 kilometrin sarjassa vain 4 / 28 kilpailijasta tuli hyväksytyllä suoritukella maaliin.

Kiitos järjestäjille mahtavasta kilpailusta, hyvin merkatusta reitistä ja ohjauksesta reitin varrella ja check point -ihmisille, jotka olivat skarppina kilpailijoiden tullessa paikalle. Kotikatsomossa oli kivaa seurata päivitykset Rovaniemi 150 -Facebooksivuilla. :)

Tulokset: